Keikkakokemuksia


Marikan keikkakertomus

4xHelsinki, 3xTukholma, 5xLontoo, Birmingham Riika, Berliini, Kööpenhamina ja Oslo. Joskus (lue: rasittavan usein) joku kysyy että miksi, miksi ihmeessä tuhlata aikaa niin moneen keikkaan, eikö yksi riitä? Samanlaisiahan ne on kaikki.

Ensimmäinen keikka oli Millennium- kiertueella vuonna -99 Helsingissä. Ikää allekirjoittaneella oli vain paria viikkoa vajaa 10 ja koko keikalle pääsy varmistui vain päivää ennen ihan uskomattomien sattumien kautta. Keikasta ei jäänyt juurikaan mielikuvia, johtuen varmasti osittain iästä ja osittain jonkinasteisesta ylihysteerisestä tilasta. Ainoita asioita joita tuolta jäi mieleen, oli se paniikki mikä iski, kun tajusi, että Nick on ihan todella siirtynyt Suosikin kannesta vain muutaman kymmenen metrin päähän.

Tätä seuraavilta vuosilta on BSB-saralla jäänyt lähinnä mieleen se suunnaton ketutus, kun Black&Blue- kiertue ei ulottunutkaan Eurooppaan, saati sitten suomeen. Fanius kulki kokoajan yhtä suurta vuoristorataa ja aloin olla aika vakuuttunut, ettei vuoden -99 keikkaa koskaan oikeasti ollutkaan.

Hyvää kannatti kuitenkin odottaa. Never Gone- kiertue vuonna 2005 ja 4 keikkaa, 2 soundchekkiä ja lukuisia tapaamisia poikien kanssa kolmessa eri maassa jättivät yhdet elämän parhaista muistoista. Koskaan ei unohdu se, kun Tukholmassa 2 päivää kestäneen lähes ympärivuorokautisen ulkona odottelun/järjettömän palelun jälkeen ensimmäistä kertaa pääsi ihan todella puhumaan pojille, tai se kuinka sekaisin sitä meni, kuin sai kuulla voittaneensa Soundcheck- liput. Kirkkaimpana helmenä muistoihin jäi kuitenkin tuon kiertueen Suomen keikk,a jota seurattiin eturivistä keskeltä. Tuo kyseinen keikka on kenties edelleen omasta mielestä se paras BSB-keikka ikinä, tai ainakin yksi parhaista, ihan vain sen täysin sanoinkuvailemattoman fiiliksen takia.

Kevään 2008, kiertueen saldo oli jopa parempi kuin Never Gonen; keikkoja edelleen se 4, mutta soundchekkejä nyt jopa 3. Mielettömät muistot jäivät näiltäkin reissuilta. Keikka itsessään oli tosiasiassa ehkä parempi kuin koskaan ennen – läheisempi ja intiimimpi. Epämääräiset hostellit, öinen rikollisia kuhiseva itä-Berliini, jokaisen sentin laskeminen, monien tuntien jonottaminen ja varsin hyinen bussimatka Riiasta Tallinnaan tuntuivat kaikki vain naurettavilta pikkutekijöiltä kaikkien upeiden kokemusten rinnalla.

Vuonna 2009 matka jatkui uuden kiertueen merkeissä. Keikat tuli tällä kertaa Helsingin lisäksi nähtyä Tukholmassa, Oslossa, Kööpenhaminassa ja Lontoossa. Lisäksi Köpiksessä onnistuttiin varsinaisen keikan lisäksi pääsemään MTV:n järjestämään Play to Stop –konserttiin, joka oli tavallisia keikkoja huomattavasti pienempi ja intiimimpi tilaisuus, jossa BSB veti vajaan tunnin setin. Soundchekkejä päästiin jälleen seuraamaan kahdessakin maassa, joskin nyt kun koko homma oli hyvin pitkälti muuttunut rahastukseksi, oli meininki kovin erilaista aiempiin vuosiin verrattuna. Kiertue oli kuitenkin silti kaikkinensa taas kerran aivan upea kokemus.

2011 kun alkoi selvitä, että pojat vetäisivät seuraavan rundin yhdessä NKOTB:n kassa, olivat fiilikset vähintäänkin epäileväiset. Ensin ajatuksena oli lähteä vain Helsingin keikalle, ehkä Tukholmaan jos raaskisi. Lopulta kumpaakaan keikkaa, siis Helsinkiä tai Tukholmaa ei edes ollut keikkalistassa, ja huomasin omistavani liput Birminghamiin ja Lontooseen. Ja vähän myöhemmin vielä toisellekin Lontoon keikalle. Vähän  ennen kiertuetta mietytti hiukan, että miten tässä nyt näin kävi ja kannattiko oikeasti tuhlata näin paljon rahaa, kun keikka-ajasta vain puolet on bäkkäreitä. Itse reissussa tai jälkikäteen ei vastausta ole tarvinnut kahta sekuntia miettiä: kannatti! Birmignhamin soundcheck, poikien tapaaminen Lontoossa, eturivi jossa sai kerrankin olla rauhassa istumapaikkojen ansiosta, yhden parhaista ystävistä pääsy lavalle, ainakin mun päässä tapahtunut pieni silmävinkkailu Nicksun kanssa, Kevinin paluuta ja AJ:n isäksi tuloa koskeneet uutiset... Ja toki reissun kruunasivat aiemmasta spurgu/hostelli -meiningistä hiukan poikenneet Hiltonin sängyt ;) Koko reissu hipoi siis aikalailla täydellisyyttä ja etenkin tuon viimeisen, elokuvateattereissa Suomessakin esitetyn, keikan muistelu tuo edelleen tipan silmäkulmaan.

Joka ikinen reissu joka ikisellä kiertueella oli siis kaiken sen ajan ja käytetyn rahan (kyllä vaan opiskelijabudjetissa tuntuu vaikka kuinka nukuttaisiin puskissa…) arvoista. Eikä vähiten ihan mahtavan reissuseuran takia. Pienestäkin asiasta teki ihmeellisen jo se, että sen sai jakaa niiden kanssa, jotka ymmärsivät jo puolesta sanasta tarkalleen mitä tarkoitat. Paleleminen yksin olisi ollut varmasti huomattavasti kurjempaa, joten isoin kiitos kaikista mahtavista reissuista menee kaikille mukana olleille.

Seuraavaa odotellessa!



Sonjan keikkakertomus


Olen tähän mennessä nähnyt lukuisia Backstreet Boysin keikkoja. Näistä monia olen nähnyt useaan kertaan. Kuitenkin kaikki keikat ovat olleet erilaisia ja omalla tavallaan minulle tärkeitä ja rakkaita.

2.8.1999 Helsinki
BSB ekaa kertaa Helsingissä, mä ekaa kertaa keikalla. Uskomatonta miten pojat leijailee katosta alas. Tuolla ne nyt on! Tuolla on se mies kenen kanssa mä haluun mennä naimisiin :D Uudet biisit, yleisö haltioissaan, itkua, naurua ja laulua yhtä aikaa - käsittämätön fiilis!

3.8.1999 Helsinki
Ekaa kertaa eturivissä! Nicksu flirttaa, Howie vinkkaa silmää, upeita tanssijoita, kitaristi Dennis laittaa keikan lopussa plektransa mun nyrkkiin. Ahh, I’m in löööv <3

28.9.2005 Tukholma
Kuusi vuotta siitä kun edellisen kerran näin pojat. Jännittää! Sieltä ne tulee, 90-luvun teinihysteria valtaa myös mut! Rakastun uudelleen!

2.10.2005 Helsinki
Suomi, tokarivi, iiik! Brian vilkuttelee, kaikki katsoo silmiin ja laulaa mun all-time favourite biisit. Parasta <3

8.4.2008 Berliini
Ekaa kertaa Saksan keikalla. Venailua kaatosateessa. Hulluja sakuja :D Nicksun pylly. Eka soundcheck party. AJ:n soolobiisejä. Eturivi, ou jee!

14.4.2008 Tukholma
Tukholman anti on vaan parasta <3 Soundcheck ja ryhmäkuva vaan omien tyttöjen kanssa (joka loppupeleissä häviää). Vaikka istutaan kaukana lavasta niin ei haittaa, pojat on rakkaus <3

16.4.2008 Helsinki
Eturivi ja erkaantuminen muista tytöistä. Yksinkin keikalla fiilistely on kuitenkin jees :)

19.5.2008 Tallinna
Whaaat? Pojat tulee vielä Viroon??! Mä oon niin messissä! Soundcheck, eturivi, kohtaamisia ja rakkautta. Come back soon guys!

10.11.2009 Lontoo
O2 Arena Baby! Melkein lavan vieressä Suomen lippua heilutellen. Täällä kuvataan kai myös joku tour dvd. Ihana uusi keikka ja mahtava fiilis!

2.12.2009 Helsinki
Soudcheck muuttunut melko karjalaumaks. Mutta pojat on silti mahtavuutta. Koko BSB Finland eturivissä <3 Brian katsoo silmiin ja laulaa I’ll Never Break Your Heart. - I know you won’t babe!

4.12.2009 Tukholma
Uskomattoman vähän porukkaa. Mutta hyvä fiilish. Pojat vaan rakastaa Ruotsia.

6.12.2009 Kööpenhamina
MTV:n Play to Stop keikka eturivissä pienen pienessä keikkapaikassa. Uskomattoman mahtavaa!! We’re from Finland you guys!

8.12.2009 Kööpenhamina
Soundcheck - the poor one’s made a funny sign. Vika keikka taas piiitkään aikaan. Snifff. Pojat on ihan villeinä :D

27.4.2012 Birmingham
Soundcheck ja pojat pitkästä aikaa <3 Mikä tunne! NKOTBSB:n Nyykkäriosuuksille ei vielä oikein tässä vaiheessa lämmennyt..

28.4.2012 Lontoo
O2:n keikka neljännestä rivistä oli huippu! Vieläkin piti skipata Nyykkäribiisit, mutta törkeän hyvä keikka!

29.4.2012 Lontoo
Keikka kuvattiin ja Kevinin paluu ja AJ:n isyys julkistettiin. Tämän kaiken sain todistaa eturivistä. Fansku AJ:n kanssa lavalla. Voiko olla mahtavampaa?!

13.5.2012 Malmö
Outoa olla Ruotsissa väärässä kaupungissa :D Eturivi - paras rivi. Kuinkas muutenkaan?

14.5.2012 Oslo
Myrskyinen päivä Oslossa. Euroopan kiertueen vika keikka. Törkeän lyhyt lava. Nyykkäribiisitkin jammailtiin täysillä :D 20-vuotiskiertuetta hyvä jäädä odottamaan!

Toivottavasti saadaan nauttia keikoista vielä pitkään ja useasti tulevaisuudessa!



Jonen keikkakertomus

Monta keikkaa jo takana, mutta paljon vielä toivottavasti edessäpäin. Monesti on kyselty miksi ihmeessä kiertää näin paljo samoilla keikoilla, ne ehkä ovat samoja mutta jokainen keikka on kuitenkin erilainen ja tärkeä itselle.

Never gone 2005

Tukholma
Unelma toteutuu, näen pojat ensimmäistä kertaa ylipäätään livenä ja vain muutaman sentin päästä heistä, keikka on vasta edessäpäin, voi sitä jännityksen ja onnellisuuden määrää! Parin päivän aika muutamia kohtaamisia ja yhteiskuvat Kevin, AJ:n ja Howien kanssa. Ikimuistoinen ensimmäinen heidän livekeikkansa minulle, josta niin häkeltynyt että yrittää vain uskoa sen todellakin tapahtuvan!

Helsinki
Pitkä jonotus palkitaan, toinen rivi hyvältä paikkaa! Kevinille synttärilaulelua! Tällä keikalla jo tajusi olevan ja paljon muistoja jäänyt mieleen!

Unbreakable 2008

Oslo
Vihdoinkin yhteiskuva Nickin kanssa! Paikalla ollaan keikka aamuna, paljon kohtaamisia poikien kanssa ennen keikkaa. Keikkaa seuraamassa lavaa vastapäiseltä alueelta istumapaikoilta, jotka olivatkin yllättävän paljon lähempänä odotettua, antoi hyvän näkökulman keikan kokonaiskuvaan valoshow’neineeen kaikkineen.

Tukholma
Muutamia bongailuja ennen keikkaa. Soundcheckissä päästään pelkkien omien tyttöjen voimin poikien kanssa otettavaan kuvaan, joka kuitenkin hävisi ja keikalla istumapaikoilla fiilistellen!

Helsinki
Soundchecc ja keikalla eturivissä pitkän jonottamisen tuloksena! Keikalla Nick katsoo suoraan silmiin ja lauleskelee ” to get to you I'd walk a thousand miles”, hihii sopii :P

Riika
Hetken mielijohteesta olen päätynyt Riikaan keikalle. Lämmin sää jonottelulle ja soundchekin kautta keikalla ja siellä eturivissä!

Tallinna
Ensimmäinen yhteiskuva Brianin kanssa! Brian tulee vastaaan puistosssa kun olemme jo menossa omalle yöpaikallemme! Keikalla sivussa eturivissä, Howie nikkaa silmää :P

This is us 2009

Lontoo
Yhtäkkiä olenkin Lontoossa keikalla, takakurvissa erillään muista tytöistä, mutta se ei fiilistä haittaa. Halusin yhden keikan tälle rundille lisää joten kaksi kärpästä yhdellä iskulla Lontoo ja BSB.

Helsinki
Kohtaamisia ennen keikkaa. Souncheck, joka tosin on muuttunut rahastukseksi. Keikalla eturivissä hyvin keskellä! Mahtavuutta, Suomen keikoissa on vaan se oma tekijänsä!

Tukholma
Kohtaamisia ennen keikkaa. Keikalla ihmeen vähän porukkaa, sitä tosin itse toisesta rivistä seuraillen.

Kööpenhamina
Ikimuistoisia kohtaamisia poikien kanssa. MTV:n Play to stop -keikka, joka oli pieni ja intiimi keikka! Soundceck ”the poor ones” ja toisessa rivissä keikalla nauttien, keikkasali tosin itsessään ihmetytti ja oli kuuma kuin sauna.

NKOTBSB 2012

Birmingham
Soundcheck ja pojat pitkästä aikaa, olikin jo ikävä.  Se tunne mikä tulee rundin ensimmäisestä keikan alusta on sanoinkuvaamattoman mahtava! Nyykkäreitä jammailtiin osittain hyvän fiiliksen siivittäminä, vaikkeivat vielä oikein kiinnostaneetkaan.

Lontoo 1.
Kohtaamisia ennen keikkaa. Permannolla toiseksi takimmaisesta istumapaikka rivistä, mutta catwalk lavan ansiosta nämäkin oli hyvät paikat.

Lontoo 2.
Eturivi, Lontoossa, mahtavuutta! Fansku pääsi lavalle, tieto Kevinin paluusta ja AJ:n isyydestä! Ikimuistoinen keikka!

Malmö
Soundcheck, jossa Bayleekin kävi laulelemassa. Keikkalla catwalkin päässä, oikeastaan eturivissä, hyvät näkymät! Nyykkäri biisienkin aikana jo bailattiin.

Oslo
Poikien kiertueen Euroopan viimeinen keikka. Lava lyhyempi kuin normaalisti. Soundcheckissä hopea passeilla, kuva siis poikien kanssa. Eturivissä täysillä bailaten niin BSB kuin Nyykkäri biisitkin! Mieleltön fiilis!


Kaiken tämän olen saanut jakaa aivan mahtavan reissuseuran kanssa! He tekevät tämän kaiken niin mahtavaksi ja ikimuistoiseksi, kun voit jakaa heidän kanssaan yhdet parhaimmat muistosi ja sinua ymmärretään vaikka et osaisi aina pukea tunteitasi sanoiksi! Paljon olemme jo kokeneet yhdessä ja lisää tulemme varmasti kokemaan!



Jonnan keikkakertomus


2005 NEVER GONE-keikalle olin jo lähdössä. Äite oli valmis varaan mulle ja kaverille lipun, kunhan saisin kaverin mukaan. No enpä saanut ja mua harmitti ihan hirveesti. No siinä sit aika kulu ja harmitus haihtui kunnes..

2008 UNBREAKABLE-keikkaa varten, äite osti mulle automaattisesti kaksi lippua, että varmasti ite ainakin pääsen keikalle. Jollen löydä kaveria mukaan, äite lähtisi. joten aloitin laittamaan viestiä ihmisille jotta löytäisin kaverin joka lähtis mukaan. Tehtävä oli aika vaikee, koska olin tuttavapiiristäni ainut, joka kuunteli Backstreet Boyseja (tai niin ainakin luulin). Kunnes sitten facebookissa vanha kaverini lapsuudenajoilta ilmoitti olevansa kiinnostunut. Pulma ratkaistu. Äitelleni hän maksoi lipun hinnan ja ei muuta kun odottelemaan keikkaa. Hänellä oli muutamat kaverit, jotka olivat kanssa lähdössä keikalle, ja pääsisimme Helsinkiin heidän kyydillä ja takaisin Tampereelle keikan jälkeen. Helsingin Hartwall-areenalle päästyämme pääsimme suoraan sisälle, koska tulimme sen verran myöhään. Kiertelimme ja kaartelimme etsien paikkojamme. Lopulta kun pääsimme paikoillemme, huomattiin et ollaan aika kaukana lavalta. Mutta eipä se menoa paljon haitannut. Siinä sitten odoteltiin poikia lavalle. Ja kun oli h-hetken aika... Voi sitä kiljunnan ja huudon määrää! Olin varma että Hartwall-areena repeää liitoksistaan! Itse taisin päästää muutaman onnen kyynelen. Melko kaukana oltiin, näin vaan että lavalla on neljä hahmoa ja taustalla soi Bäkkäreitä.

2009 THIS IS US. Vuosi 2009 oli tosi rankkaa aikaa mulle. Kesällä kaverin luona tuli yhtäkkiä tunne et pitää käydä poikien kotisivuilla. Meninpäs ja huomasin et "hei näähän on muuttunu." Tajusin et uus levy on tulossa ja sit huomasin "TOUR"-välilehden. Aloin selata kiertuelistaa ja sitten se oli siinä. Pojat oli tulossa Helsinkiin! Sekosin täysin. Kaveri katto pitkään, kaverin äite katto pitkään. Minä hypin ja pompin, kiljuin ja huusin "Bäkkärit tulee Suomeen, Bäkkärit tulee Suomeen!". Ja itkin. Olin niin onnellinen. Oli joku syy olla tässä maailmassa vielä joulukuuhun asti. Äite sitten lupasi lähteä mun mukaan. Kun keikkapäivä koitti, olin ihan täpinöissäni. Hartwallilla sitten ostin paidan ja laitoin sen heti päälle. Ja paikoille päästessä huomattiin et mehän oltiin jopa tosi lähellä lavaa! Olin ihan innoissani. En millään olis jaksanu odottaa että pojat tulee lavalle. Ja kun pojat sitten ilmestyi aivan ihanalla tavalla lavalle ni mä oikeesti porasin ihan järkyttävästi! Tällä kertää mä erotin et: "Hei, tuossa lavalla on Backstreet Boys!" Olin niin onnellinen. Se on typerää mut tosiasia on et ne sai mut jaksamaan vuodesta 2009 sen viimiset puoli vuotta, ja tälläkin hetkellä ne on ainut asia, joka pitää mut pystyssä. Koska mä jonain päivänä toivon että mä pääsisin tapaamaan ne ihan kasvotusten.
Ehkä ensi kerralla sitten. :)

2012 NKOTBSB Malmö. Eipä ollut kaukana ettenkö olisi päässyt ollenkaan yhteiskiertueelle. Onneksi sain monen mutkan kautta hankittua kaksi lippua Malmön keikalle. Odotus oli aivan äärettömän pitkä. Ja kun itse keikkapäivä koitti, meni aika aivan liian nopeasti. Kun poikia odotti saapuvan lavalle, alkoi jännitys olla jo liian korkealla. Päätinkin puhelimella kuvata keikan alkua, jotta saisin materiaalia siitä, miten sekoan kun pojat astuvat lavalle (luokkatoverit kun halusivat nähdä miten sekoan). Ja kyllä se sekoaminen onkin jotain aivan jäätävää. Ihan hirveä sekoaminen kun pojat näkyy lavalla. Ja koko ihana keikka olikin sitten laulua, huutoa, itkua ja Suurta Rakkautta.




Hannan keikkakertomus


BSB Lokakuu 2004

Joskus kannattaa oikeasti vaan tehdä matka ulkomaille hetken mielijohteesta. Näin kävi minulle kun alun perin lähdin koulun soveltuvuuskokeeseen Helsinkiin. Eka ajattelin, että menen maanantain, mutta koska toinen vaihtoehtoinen päivä oli perjantai, päätin siirtää reissua Oulusta Helsinkiin myöhempään. Se kannatti, koska keskiviikkona päätettiinkin sitten lähteä seuraavana lauantaina laivalla Tukholmaan ja etsiä Bäccäreiden hotelli ja levytysstudio. Se oli elämäni hirvittävin kokemus koska satoi vettä ja tuuli kylmästi. Kolmen päivän aikana seistiin siellä pihalla ja odotettiin yhteensä 46 tuntia. Kiroilutti ja kiukutti sanonko kuinka paljo? Kannatti koska tavattiin pojat ja juteltiin heille, eikä se ollut vaan moi ja hei tilanne vaan oikeasti juteltiin. Eipä tainnu olla ainakaan tällä tytöllä kylmä enää sillon ku Päkä-pojat oli pihalla. Nimmarin sain Howielta silloseen luuriini...joka varastettiin sit Tammikuussa. Huvittavin ”kohtaus” tais olla ku naureskelin kavereille et kohta joku karkaa takaovesta ja meni vajaa 5 minuuttii ku Kevin sneaked out Kristinin kanssa :P Paras hetki tais kuitenkin olla ku oltiin viimesenä päivänä lähössä jo kotiin ja Päkät meni autoon, niin pyysin Howieta halaan mua ku oltiin lähössä ja mä olin ainoo jota se halas vaikka muutki pyys :D

Joku vois sanoo hulluksi, mutta sitähän me fanit parhaillaan olemme.




Fanskun keikkakertomus

1999 Millennium
Helsinki – Helsinki

Muistan vieläkin sen keskustelun, mikä käytiin kotona siitä, että äitini kanssa lähdetäisiin keikoille kunhan liput saataisiin. Ei meillä koskaan tarvinnut käydä taisteluita näistä aiheista.  Muistan myös sen päivän kun liput tulivat myyntiin ja luokkakaveritkin olivat valmiita soittamaan Lippupalveluun, jotta liput saataisiin! :D No, kyllähän liput napattiin ja fiilis oli katossa. Keikkoja toki sai odottaa useamman kuukauden, koska ne siirrettiin keväältä? kesälle, mutta viimeinkin se päivä koitti kun vuorossa oli Backstreet Boysin ensimmäinen Suomen keikka. Käveltiin läheiseltä hotellilta Hartwall Areenalle ja viimeinkin kun päästiin paikoillemme, muistan tuijottaneeni lavaa ihan haltioituneena. Tiesin miten keikka tulee alkamaan, koska siinä iässä MTV:tä tuli seurattua aktiivisesti ja vielä silloin MTV:kin seurasi Bäkkäreitä. Keikka oli aivan upea! En siitä toki yksityiskohtia muista muuten kuin taltiointien kautta, mutta olihan se upea konsertti setteineen ja lavoineen.

Liput oli siis hommattu vain ensimmäiselle keikalle, mutta kuinkas kävikään? Fanaattisena, juuri ja juuri 13-vuotiaana, hommasin seuraavana päivänä vielä samaisen illan keikalle liput, jonne menin yksin. Paikkani oli jopa hitusen parempi kuin edellisenä iltana. Muistan kuinka mua sinä iltana ärsytti, miten jotkut lähti kesken keikan hakemaan syötävää ja raahautuivat takaisin niiden kanssa, ihan oikeesti?! :D Siitähän se totaalinen fanaattisuus sai alkunsa ja sillä tiellä ollaan edelleen…

2004
Tukholma

Viisi vuotta kertyi väliä edellisestä kohtaamisesta ja toivokin meinasi hiipua BSB:n suhteen vuosien aikana, mutta hyvää kannatti odottaa. Vuoden 2004 syksyllä pojat tulivat levyttämään uutta materiaalia Tukholmaan ja kappas, meidän porukka oli kärppänä paikalla. Juuri tuon vuoden aikana ajattelin jo, että pitäkää nyt jo tunkkinne kun mitään ei kuulu, mutta lähdin toki reissuun tapaamisen toivossa. Kohti Tukholmaa siis! Saavuttiin todella aikaisin aamulla Tukholmaan ja löydettiin perille oikealle hotellille. Sieltä bongasin muutaman tutun fanin ja sitten alkoi odottelu. Sarjassamme unohtumattomat hetket, mutta en koskaan unohda sitä tunnetta mikä tuli kun pojat astelivat hotellista melkein, melkein kaikki kerralla, ulos.  Oli aivan huikeaa tavata AJ, Nick, Brian, Howie ja Kevin! Aivan mun edessä, juttelua, kuvia, nimmareitakin! Muutama päivä hengailtiin Tukholmassa ja reissuhan oli mitä mahtavin. Pojilla oli aikaa meille, koska faneja ei hotellille ollut ihan hirveästi kertynyt, koska kyseessä ei ollut kiertue.


2005 Never Gone
Tukholma – Helsinki – Lontoo – Lontoo

Taas pääsee keikoille, parhautta! Lempimusiikkia livenä, mikä sen parempaa <3 Meidän osalta kiertue alkoi Tukholmasta. Siihen aikaan reissattiin melko erähenkisesti makuupusseilla varustettuna, yövyttiin hostelleissa ja keikalle jonotettiin yö ulkona. Poikia bongailtiin keikan ulkopuolellakin ja itse keikkahan oli huikea pitkästä aikaa. Se tunne kun keikka alkoi oli aivan uskomaton – viimeinkin!  Suomen keikat on toki aina asia erikseen, tunnelma kotikentällä on aina ykkönen. Helsingissä järjestettiin Kevinille synttärilaulut ja olisimme myös onnistuneet siinä, ellei muuan Brian olisi hiljentänyt meitä ja käskenyt odottaa hetkeä.  Mokomakin! :D Sphynkteriä fiilisteltiin Just Want You To Know:n aikana ja Kevin ja Nick oli erittäin otettuja siitä. Upea fiilis! Vielä tuohon aikaan soundcheckeihin pääsi vain voittamalla arvonnasta ja niin me onnistuttiin pääsemään sekä Tukholmassa, että Helsingissä soundcheckeihin. Muistan elävästi miten soitin Tukholmasta äitille, jotta hän tarkistaisi sähköpostini – onko sinne tullut ilmoitusta voitosta vai ei?! ”Ei täällä mitään näy, näkyy vaan soundcheck winn..” !!!!!!!!!!!!!!! Älkää siis antako äideillenne moista vastuuta, voi soundcheckit mennä pian sivusuun kun tietotekniset asiat eivät ole ehkä niin hallussa. ;)

Lontooseen pyrähdettiin vielä parille keikalle. Keikat olivat Wembleyn väliaikaisareenassa eli suuressa teltassa. Aika surkeat puitteet, mutta keikat oli taattua BSB:tä. Lontoossa kävimme myös Howien  kanssa aamupalalla, eli Howien hyväntekeväisyysjärjestö DLF:n aamiaistapahtumassa. Kiva kokemus sekin.


2008 Unbreakable
Oslo – Tukholma – Helsinki – Riika – Tallinna

Tarkoitus oli aloittaa kiertue Tukholmasta, mutta vahingossa päädyttiin varaamaan liput jo Osloon. Ja se kannatti! Nähtiin poikia keikan ulkopuolellakin kiitettävästi. Itse keikka oli varmaan huippu vaikka en tällä hetkellä ainakaan muista siitä mitään muuta kun jäätävän yleisömeren, onneksi oli istumapaikat. Reissattiin Osloon bussilla Tukholmasta ja heti keikan jälkeen yöbussilla takaisin.

Tukholmaan saavuttiin aikaisin aamulla ja suunnattiin bongailemaan poikia. Kun noustiin metron portaat ylös ja ovesta ulos – tadaa keikkabussi nenän edessä! :D Ei paha ajoitus. Pojat oli niin ikään matkustaneet yön yli Oslosta Tukholmaan busseilla, tosin veikkaisin, että heillä ei ollut niin vaatimaton bussikyyti kuin meillä ;) Tukholma varmaankin meni perinteisellä kaavalla poikia bongaillessa, soundcheckissä ja huippukeikalla parhaassa seurassa. Tässä porukassa se tunnelma niin tiivistyy kun kaikki tajuaa mistä on kyse.

Suomeen matkustettiin laivalla poikien keikkabussien kanssa. Se fiilis kun yöllisten keikan jälkeisten harhailujen jälkeen keikkabussit näkyi satamassa – priceless! Laivailtiin Turkuun kun sinä päivänä ei Helsinkiin jostain syystä ollut lähtöjä ja sieltä hurautettiin junalla Helsinkiin seuraavaa keikkaa odottelemaan. Helsingissä oltiin myös soundcheckissä ja keikalla eturivissä, Suomessa vaan ei ole muuta vaihtoehtoa. Muuten bongailut jäi vajaiksi, koska pojat teki katoamistempun…

Riian ja Tallinnaan matkustettiin vielä keikoille, jotka järjestettiin yllättäen kiertueen jo ollessa käynnissä. Siellä meininki oli jo sinällään erilainen, koska kukaan ei esimerkiksi jonottanut keikoille. Mentiin Riian keikkapaikalle ja mietittiin, että onkohan tämä oikea paikka sillä täällä ei ole ketään?! Mutta olihan se. Päivä meni auringosta nautiskellen ja soundcheckiinkin päädyttiin lopulta. Keikka oli taattua laatua, tietenkin. Tallinnassa niin ikään bongailtiin poikia keikan ulkopuolellakin, soundcheckissä olin kaverin hyvän tuurin vuoksi ja sen myötä päädyttiin myös eturiviin. Huippu lopetus rundille meidän osalta!


2009 This Is Us
Helsinki – Tukholma – Oslo – Kööpenhamina – Kööpenhamina

Taas näkee Bäkkärit, wohoo! Huikeeta millä vauhdilla rundeja yhtäkkiä tuli, ei valittamista ;) Ja tämä rundihan oli parhautta parhauden perään. Helsingistä aloitettiin onnistuneesti toivottamalla aina niin ihanat ja mukavat pojat tervetulleiksi Suomeen. Helsingissä oli kaikkinensa ihan huippua, oltiin soundcheckissä ja muissa koitoksissa ja keikalla eturivissä. Fiilistä ei puuttunut missään vaiheessa.

Helsingistä jatkettiin tietysti Tukholmaan, jossa keikkapaikka ei ollut huikeimmasta päästä ja yleisöhän on aina Suomessa parempaa ;) Tukholmassakin taidettiin olla soundchekissä. Tukholman jälkeen osa meistä suuntasi Köpikseen ja me muutamat Osloon. Oslo oli taas näitä vahingossa viime hetkillä varattuja, mutta tulipahan käytyä. Perinteisesti Oslosta jatkettiin yöbussilla, tällä kertaa Köpikseen. Ja Köpis oli täyttä parhauden tykitystä! Bongailua, MTV:n ilmastokonserttia eturivistä, soundcheckiä ja keikkaa koomisimmassa paikassa ikinä, joku  liikuntasali se oli :D Köpis oli kokonaisuudessaan aivan uskomaton, se pelkästään, että sai olla osana tota ilmastokonserttia oli niin mahtavaa. Kerrankin BSB pienemmällä keikkapaikalla ja me eturivissä <3 Koko rundi oli ihan parhautta.


2012 NKOTBSB
Birmingham – Lontoo – Lontoo – Malmö – Oslo

NKOTBSB.  Alkuperäinen suunnitelma oli, että ”jos ne nyt tulee Eurooppaan niin meen ehkä Tukholmaan jos ne sinne tulee” Niin. Mielipiteet on tehty muutettaviksi vai miten se meni? Jotenkin päädyin viidelle keikalle ja onneksi näin kävi. Täytyy sanoa, että rundi oli paljon parempi kuin mitä osasin odottaa. Keikat toimi todella hyvin, välillä kerkesi jutella ja käydä vaikka vessassa kun oli se joku toinen bändi BSB:n lisäksi. :D No ei, ihan hyvinhän nekin veti ja etenkin Dirty Dancing nousi aivan huikeaksi livevedoksi, heh. 

Birminghamissa oli meidän osalta ensimmäinen keikka, paikat oli hyvät ja tunnelma katossa. Soundchekissäkin pistäydyttiin Poor Onesien takalohkossa, mut naurua riitti ja taisin pari kyyneltäkin jollekin biisille tirauttaa. Birminghamistä jatkettiin Lontoon molemmille keikoille. Meitä oli sen verran suuri porukka mukana, että ensimmäisellä keikalla jakauduttiin kolmeen osaan O2:sta, mutta kaikilla oli hyvät paikat. Fiilistä riitti ja keikka itsessään oli paikassa kuin paikassa niin viihdyttävä ja hyvin rakennettu, että se ei voinut muuta kuin toimia. Parasta kuitenkin tässä ensimmäisessä Lontoon keikassa oli se kun mentiin tarkistamaan seuraavan illan paikkoja. Tiedettiin, että ainakin osa meistä olisi myös silloin eturivissä, mutta pienen varmistuksen jälkeen huomattin, että me KAIKKI päästäisiin eturiviin samalla keikalla!!!  Kummallakaan Lontoon keikalla ei päädytty soundcheckeihin ja onneksi niin, koska jengiä niissä oli useita satoja – ei kiitos.

Toinen Lontoon keikoista pääsi yllättäen omiin suosikkeihini. Ei riittänyt, että keikalla oltiin todistamassa uutiset Kevinin paluusta ja AJ:n tulevasta isyydestä, vaan siellähän tapahtui se uskomattomin, mistä toki oltiin vitsailtu jo aiemmat keikat. I’ll Never Break Your Heart ja lavalle pääsy. Me eturiviläiset siis saatiin mennä O2:lla lavan ympärille aidalle. Kun INBYH:in aika koitti jatkettiin vaan omaa fiilistelyämme aidalla, eikä sen kummemmin yritetty kiinnittää kenenkään huomiota. Siinä seurailtiin mistäpäin yleisöä pojat hakevat fanit lavalle. AJ lähti melko pitkälle yleisöön, mutta tuli kierroksensa jälkeen yksin takaisin meidän taakse. Käännyin ja ojensin käteni ja en IKINÄ tule unohtamaan sitä silmiin katsomista ja nyökkäystä ja sitten mentiinkin jo aitojen sisäpuolelle – portaille ja LAVALLE !!! AJ kyseli ennen biisin alkua multa sitä sun tätä, mun nimeä, mistä tulen jne. Sitten alkoi itse biisi ja Backstreet Boysin AJ McLean laulaa mulle suoraan silmiin, pitää kädestä kiinni, pussaa poskelle jne. Haha. Uskomatonta, ei sanat riitä. Mä vedin ylikierroksillä ne minuutit, mutta en flipannut, enkä esimerkiksi kuollut lavalle. Hieno saavutus sekin. Bäkkärit on aina kohdatessa olleet todella mukavia, huomioonottavia, faneja kunnioittavia ja tuo hetki vaan toi AJ:stä ne parhaat puolet vielä enemmän esille. Aivan täydellistä, muuta ei voi sanoa. Oli niin parasta katsoa ystäviä eturivissä sekoamispisteessä ja etenkin lavalta poistuessa se fiilis oli huikea <3 Keikan jälkeisistä tunnelmista puhumattakaan. Se metromatka O2:lta pois oli niin täynnä tunteita jos joku.

Muutama viikko Briteistä suunnattiin vielä Malmöön ja Osloon hieman pienemmällä porukalla. Näissä oli taas nämä perinteiset bongailtiin poikia, käytiin soundcheckeissä ja keikat fiilisteltiin eturivistä. Tunnelma oli niin katossa ja oikeesti, nämä keikat oli viihdyttävyydeltään ihan huippuluokkaa! Aivan huikeesti koottuja ja toimivia settejä. Oslossa oli jopa se poikkeus, ettei ihan vaan pronsseihin tyydytty soundcheckin osalta vaan ystävällisesti ostettiin Justinilta silverit paikan päällä. Niin, tarkotushan ei ollut mennä koko soundcheckiin, mutta todettiin, että oltiin ajateltu hyvin typerästi ettei mentäisi viimeisellä keikalla ollenkaan. Tämä vääryys onneksi korjattiin ja saatiin nautti parhaista biiseistä ja päästiin myös kysymään AJ:ltä kysymys.  Keikka eturivissä oli aivan täydellinen lopetus tälle rundille.

Seuraavaa siis odotellessa! Täytyy sen verran vielä sanoa, että rundeissä ehdottomasti parasta on meidän upea porukka, jonka kanssa matkustaa ja jakaa nämä fiilikset. Ei nämä reissut olisi mitään ilman näitä parhaimpia tyttöjä, joista on vuosien saatossa kasvanut myös parhaimpia ystäviä.  Kiitos kuuluu siis BSB:n lisäksi myös teille! I can’t imagine it any other way <3

Ps. Kiitos ja anteeksi tästä sanatulvasta. 



4 kommenttia:

  1. Haluatko lisätä oman keikkakertomuksesi? Lähetä se meille sähköpostilla info@ bsbfinland.net niin lisäämme sen sivuillemme! :)

    VastaaPoista
  2. Muistaako kukaan Turun keikan päivämäärää? Neiti Google ei auta :(

    VastaaPoista
  3. Ömm? Turun keikkaa ei vielä tähän päiään mennessä ole nähty?

    VastaaPoista
  4. Miten saisin äitini viemään minut keikalle? Minusta tuntuu, että hän pelkää jotain Bäkkäreissä:( Olen itkenyt ja huutanut ja huutanut ja itkenyt hänelle miten paljon haluan sinne, mutta hän vain aina sanoo, että et pääse...

    VastaaPoista